Facebook Twitter YouTube Instagram
Etusivu    Joukkue    Uutiset    Ottelut/raportit    Blogit    Kumppanit    Albumi    Liput    Linkit    Yhteystiedot    Käsiohjelma    Catz corner    Kissaklubi   

Takaisin edelliselle sivulle

20.04.2011

Kaisan upea ura päätökseen

Catzin kapteeni Kaisa Tuure lopetti peliuransa tähän kauteen ja Kaisan viimeiseksi otteluksi jäi siis kotisalissa PeKa:a vastaan pelattu neljäs finaali, jonka päätteeksi Kaisan ja koko muunkin kissalauman kaulaan ripustettiin hopeamitalit.

Kaisa palasi Lappeenrantaan vuonna 2006 pelattuaan ulkomailla useita vuosia. Catzin riveissä Kaisan kaulaan ripustettiin joka kevät mitali. Neljä noista mitaleista on hopeisia ja yksi kultainen. Vuoksenniskan Vesan kasvatti ehti edustaa Suomessa myös Forssan Alkua kaudella 1997-1998, jolloin kauden päätteeksi FoA:n mestaruuden kunniaksi Kaisa sai uransa ensimmäisen SM-kultamitalin. Forssan mestaruuskevään jälkeen Imatran lahja Suomen naiskoripalloilulle suuntasi Yhdysvaltoihin Stetsonin yliopistoon neljäksi kaudeksi. Yhdysvaltojen vuosien jälkeen Kaisa pelasi neljä vuotta aivan Euroopan terävimmällä huipputasolla Espanjassa. Kaisa nousi uransa aikana myös vakiokasvoksi Suomen maajoukkueessa.

Mutta mitä Kaisalla onkaan päällimmäisenä mielessä pitkän uran päätyttyä? "Tällä hetkellä olo on lähinnä helpottunut." Kaisan suunnitelmat jatkon suhteen ovat vielä tällä hetkellä avoimet. "Koripallolla on ollut ja tulee varmasti aina olemaan iso osa elämässäni. Ensi kaudesta en osaa sanoa vielä mitään. Nyt haluan ottaa hieman etäisyyttä kaikkeen ja miettiä sitten jatkoja levänneellä mielellä."

Kaisan mukaan koripallo on antanut paljon hänen elämälleen. "Koripallo on tehny miusta tän ihmisen mikä mie tänä päivänä olen. Mie oon saanu koripallon kautta kokea niin paljon, oon saanu asua erilaisissa maissa ja oppia kieliä. Koripallo on antanu miulle jokapaikassa mihin mie oon menny sellasen turvaverkon, jonka avulla on ollu helppo kotiutua ja sopeutua erilaisiin kulttuureihin. Tavallaan koripallo on ollu yhteinen kieli, jos muuten kommunikointi on ollu vaikeaa. Kaikista hienointa ja tärkeintä on kuitenkin ne ihmiset, jotka koripallo on tuonu miun elämään. Mitalin tai mitalien värillä ei oo miulle mitään merkitystä, mut ystävät jotka mie oon saanu matkan varrelta elämääni rikastuttamaan on kultaakin arvokkaampia!"

Mutta mitkä ovatkaan Kaisan rakkaimmat muistot uran varrelta? "Catz:ssä ensimmäinen finaali ja todellinen voitettu hopea on muistoissa aika korkeella. Tietenkin se viime kevään kulta oli monen vuoden puurtamisen jälkeen hienoa voittaa! Voi kuulosta kliseeltä, mut lopputuloksesta huolimatta miulle tää joukkue on ollu aina voittaja. Nää vuodet Lappeenrannassa on kokonaisuudessaan ollu tosi hienoja. Mie oon saanu pelata hienojen pelaajien kanssa ja samalla oon voinu rakentaa ensimmäistä kertaa elämääni koripallon ulkopuolellakin. Espanjan vuodet oli myös mahtava kokemus, 3. sija Espanjan liigassa oli hieno saavutus. Se oli kaikille yllätys, mut se oli kovan työn ja uskomattoman yhtenäisen joukkueen ansiota. Forsassa voitettu kulta oli miun ensimmäinen ja tuntu hienolta. Oli todellinen kunnia saada pelata Lea Hakalan kanssa samassa joukkueessa. Ilmeisesti mie oon pelannu sen verran kauan, et näitä muistoja vois tähän listata loputtomiin. Helpointa on listata menestystä, mut tosiasia on, mitä jo tossa aikasemmin sanoin, et kaikki ne ihanat ihmiset jotka oon saanu tässä matkan varrella tavata on aivan ehdottomasti tärkein ja mieleenpainuvin asia."

Lopettamispäätös ei ollut Kaisalle mikään hetken mielijohde. "Viime keväänä mie mietin kovasti jatkanko vaiko en. Sillon miut vielä ylipuhuttiin, eli kyllä tää mennyt kausi on kaikkinensa ollu sellasta erotyötä. Näin kauden jälkeen on helppo sanoa et nyt mie lopetan, mie kuitenki tiedän et vielä tulee monta kertaa mietittyä et mitä jos kuitenki vielä..."

Urheilijan arki ei kuitenkaan aina ole ollut Kaisallekkaan pelkkää ruusuilla tanssimista. "Tämä kausi oli miulle aika vaikea. Koripalloon tuli paljon itse pelin ulkopuolisia asioita, jotka vei paljon henkistä energiaa ja söi jaksamista. Ilman mahtavien pelikavereiden tukea olisin ollut pulassa. Onneksi aika kultaa muistot, välillä näinkin nopeasti, ja tästä kaudesta muistuu mieleeni vain kaikki ne positiiviset asiat. Haikeus hiipii pakostakin mieleen, viime viikon tiistaina tajusin yhtäkkiä, että se oli miun viimenen kotipeli. Silloin en ajatellut että se oli myös meijän kaikkien viimenen peli tällä kaudella. Nyt olo on lähinnä helpottunut, mutta tosiasia on, et miun on vaikee kuvitella elämää ilman korista. Välillä se jo melkein onnistuu, kunnes huomaan ajattelevani että kiva, kun kesätreenit alkaa kohta."

Kaisalta löytyy vielä erityiskiitos Catzille seurana. "Catz on ollu enemmän ku seura. Catzissä on paljon toimijoita, jotka tekevät työtä seuran eteen sydämellään. He antavat seuralle sielun, jonka lämpö välittyy pelaajille asti. Miun on ollu hyvä pelata ja olla täällä."

Lopuksi Kaisa haluaa vielä lähettää hieman terveisiä. "Viimeseksi haluan kiittää tästä mahtavasta matkasta, jonka olen kanssanne saanut kulkea. Kaikista pettymyksistä ja ajoittain kiroilua aiheuttaneista epäonnistumisista huolimatta tämä on ollu matka, jota mie kannan lähellä sydäntäni koko loppu elämäni. Kiitos ei aivan tunnu riittävän... mut kunnes löytyy hienompi ja suurempi sana, "Kiitos" riittäköön. Aika aikaansa kutakin. Nyt mie rupeen zumbaamaan!"

Kuva
Catz-toimisto, Savonkatu 3, 53100 Lappeenranta • toimisto(at)catz.fi
Kaakon Nettipalvelu Oy