Facebook Twitter YouTube Instagram
Etusivu    Joukkue    Uutiset    Ottelut/raportit    Blogit    Kumppanit    Albumi    Liput    Linkit    Yhteystiedot    Catz corner    Kissaklubi    Käsiohjelma   

Takaisin blogilistaukseen

12.02.2018

”Me olemme saaneet uuden Alex Andersonin” – ajatus, joka on varmasti pyörinyt tällä kaudella monen kannattajan mielessä, kun on katsonut Portugalista syksyllä saapuneen Aleighsa Welchin (s. 1993) otteita kissapaidassa. South Carolinan yliopiston kasvatti varattiin WNBA:ssa pelaavaan Chicago Skyn joukkueeseen vuonna 2015 toisella kierroksella numerolla 22 ja ”Lisan” tavoitteena onkin jonain päivänä pelata kotimaansa pääsarjassa muiden huippujen kanssa. Päätimme sitä ennen ottaa hieman selvää hänen kuulumisistaan sekä tunnelmistaan, kun puolet kaudesta on jo takana.

Aivan ensimmäiseksi, onneksi olkoon Naisten Korisliigan kuukauden pelaaja -palkinnosta.
Kiitos. Olen kiitollinen valinnastani ja se on minulle suuri kunnia, mutta kaikkein iloisin olen siitä, että pystyimme joukkueena hoitamaan tammikuun tiukan ottelusarjan voitokkaasti kotiin.

Olet kertonut nauttineesi olosta Catzissa, mutta entäpä meidän talvemme? Sehän on ollut melko leuto ainakin tähän asti…
Talvi on ollut kiinnostava kokemus. Minulle on kyllä kerrottu, ettei tämä vuosi ole ollut kovin paha, mutta koska olen hieman lämpimämmältä seudulta, on tässä ollut omat vaikeutensa. Yritän parhaani mukaan sopeutua säähänne.

Kerroit syksyn pelaajaesittelyssä, että olet pelannut koripalloa viisivuotiaasta lähtien. Mikä on se salaisuus, joka saa sinut kentälle päivä toisensa jälkeen?
Koripallo on aina ollut suuri rakkauteni. Olen rakastanut sitä aivan pienestä pitäen, joten jokapäiväinen pelaaminen on ollut helppoa. Saan tehdä ammatikseni sitä mitä rakastan ja kukapa ei haluaisi tehdä niin?

Oletko pelannut koskaan mitään muuta kuin koripalloa?
Itse asiassa aloitin urheilemisen eurooppalaisen jalkapallon parissa, mutta koripallo vei minut mukanaan. Olin erittäin liikkuvainen lapsi.

Sinut on varattu WNBA:han. Kertoisitko meille tästä tapahtumasta, onko se samanlaista kuin vaikkapa NFL:n, NBA:n tai NHL:n varaustilaisuudet?
Se oli unelmien täyttymys. Meillä oli ennen varaustilaisuutta perehdytys, jossa kerrottiin kaikki mahdolliset WNBA:n säännöt ja määräykset. Itse tapahtuma televisioitiin samalla tavalla kuin muutkin suuret varaustapahtumat. Oman nimen kuuleminen perheen läsnä ollessa tuollaisessa tilaisuudessa oli aivan uskomatonta. Se on toistaiseksi elämäni suurin hetki. Tietenkin haluaisin pelata jonain päivänä WNBA:ssa – se on jokaisen koripalloilevan tytön unelma ja olisi todella hienoa saada pelata siellä vanhempien ja ystävien kannustaessa katsomossa.

Olet pelannut myös Portugalissa. Haluaisitko vertailla heidän sarjaansa omaamme?
Molemmat ovat erittäin fyysisiä sarjoja, mutta sanoisin Suomen sarjan olevan kilpailullisempi. Tarkoitukseni ei ole vähätellä Portugalia, mutta taso täällä on vain korkeampi.

Peleissä on usein tilanteita, joissa joudut painimaan puolustajan kanssa korin alla ja kuin ihmeen kaupalla onnistut punnertamaan pallon koriin. Kuinka paljon siinä on kyse taidoista ja kuinka paljon asenteestasi?
Kyse on erittäin paljon psyykkisestä puolesta. Minua on aina pidetty pienikokoisena pelipaikalleni, joten pyrin saamaan henkisen yliotteen vastustajastani. Koostani huolimatta olen aina luottanut ominaisuuksiini – en suinkaan todistaakseni muiden olevan väärässä, vaan tietäväni itse mihin pystyn.

Onko sinulla esikuvia? Entä kuka on suosikkipelaajasi?
Vanhempani ovat esikuviani, sillä he ovat kasvattaneet minusta juuri tällaisen kuin olen. Suosikkipelaajani on puolestaan Michael Jordan.

Kentällä näkee usein senttereitä, jotka vain pussittavat pisteitä ja keräävät levypalloja. Sinä pystyt niiden lisäksi kuljettamaan vaivattomasti palloa ja olet myös erinomainen syöttelijä. Onko koripallossa mitään, mitä et osaisi tehdä? Oletko koskaan heittänyt kolmosta?
Olen aina ollut ylpeä monipuolisuudestani, sillä siitä on hyötyä paitsi minulle, myös joukkueelleni. Pyrin aina pelaamaan itseni hyvään heittopaikkaan ja jos se tarkoittaa kolmen pisteen heittoa, niin sitten heitän. Useimmiten kuitenkin heittoni lähtevät kaaren sisäpuolelta.

Parhaat koripallomuistosi?
Viimeinen vuoteni South Carolinan yliopistossa, koska pääsimme silloin ensimmäistä kertaa koulumme historiassa Final Four -lopputurnaukseen. Se on helposti paras hetki koripallourallani.

Vahvuutesi pelaajana?
Ensimmäisenä mieleeni tulee kovuus. Koripallossa on kyse muustakin kuin pelkästä pisteiden tekemisestä, joten olen ylpeä siitä, että pelaan aina kovaa ja yleensä se tuottaa tulosta.

Sinut valittiin kapteeniksi Lena Reshetkon jättäydyttyä syrjään. Miltä se tuntuu?
Olin kolmen kauden ajan kapteenina collegessa, joten olen tottunut siihen rooliin. Arvostan todella paljon, että joukkue luottaa minuun, etenkin kun kyseessä on ensimmäinen kauteni Catzissa.

Joukkueessanne on paljon nuoria pelaajia. Mitä neuvoja antaisit heille pelaamisesta ja ammattilaisena olemisesta?
Mottonani on aina ollut, että virheitä sattuu, mutta niistä pitää ottaa opiksi – se sopii niin koripalloon kuin elämään yleensäkin. Ammattilaisuudessa on omat vaikeutensa, mutta niin on elämässäkin. Siispä mitä tahansa tapahtuukin, pyri aina menemään eteenpäin ja oppimaan.

Viimeinen kysymys: missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?
Toivottavasti pelaan edelleen ammattilaisena ja olen onnellinen ja terve! Olen silloin vasta 29-vuotias ja tavoitteenani on pelata vähintään kolmekymppiseksi. Toivottakaa onnea!

Lisan ja muun kissalauman otteita Urheilutalon parketilla pääsee ihailemaan keskiviikkona 21.2., jolloin HyPo saapuu vieraisille. Sitä ennen Catz kohtaa EBT:n vieraskentällä lauantaina 17.2. klo 17:00.

Lisan taidonnäyteitä Huima-ottelussa

Kari Glödstaf
12.2.2018

Kuva
Catz-toimisto, Savonkatu 3, 53100 Lappeenranta • toimisto(at)catz.fi
Kaakon Nettipalvelu Oy