Facebook Twitter YouTube Instagram
Etusivu    Joukkue    Uutiset    Ottelut/raportit    Fanituotteet    Blogit    Kumppanit    Albumi    Liput    Linkit    Yhteystiedot    Käsiohjelma    Catz corner    Kissaklubi   

Takaisin blogilistaukseen

24.10.2014 Matti Moilanen


Vanhat miehet muistelevat vanhoja asioita ja mielellään puhuvat niistä. Minä olen viime päivinä muistellut vuotta 1960. Törmäsin netin ihmeellisessä maailmassa nimeen Wilma Rudolph ja siitä se alkoi se tuon vuoden muistelu.
Rudolphilla diagnosoitiin nuorena vaikea polio. Hän pystyi kävelemään kunnolla vasta 11-vuotiaana, jolloin hän päätti, että hänestä tulee urheilija.
Lukioaikana hänestä tuli koripallotähti. Hän rikkoi osavaltion ennätykset koripisteissä ja johdatti joukkueensa osavaltion mestaruuteen.
Koripallosta Rudolph siirtyi yleisurheiluun ja osallistui jo 16-vuotiaana vuoden 1956 kesäolympialaisiin. Neljä vuotta myöhemmin Rooman olympialaisissa Rudolph voitti kultaa 100 metrin ja 200 metrin juoksussa sekä 4 × 100 metrin viestissä. Luettuani Rudolphin ihmeellisen tarinan seurasin 12-vuotiaana hänen menestymistään Roomassa herpaantumatta. Roomassa oli muitakin, joita ihailin. Saksalainen pikajuoksija Armin Haryn salamannopea lähtö innoitti meidät pojat harjoittelemaan salamalähtöä hyvin seurauksin. Yksi suomalaisista olympiasankareista oli 400 metrin aituri Jussi Rintamäki. Rintamäki paransi Suomen ennätystä alku- ja välierissä ja teki sen myös finaalissa sijoittumalla viidenneksi.
Suuria esikuvia olivat toki olleet jo talvella Squaw Valleyn suomalaiset olympiasankarit.
Eräs ihailun kohde noina vuosina oli saman kansakoulun vanhempi kasvatti Eila Ronkonen, joka paransi naisten kuulantyönnön Suomen ennätystä neljästi vuosina 1958–1963. Mitkä olisivatkaan olleet Eilan tulokset, jos joku olisi opettanut tuolle voimanaiselle, miten kuulaa työnnetään?

Keitä nykyiset lapset ja nuoret pitävät esikuvinaan? Ovatko niitä vain television esille tuomat urheilutähdet vai voisiko esikuvia löytyä myös lähempää. Kerroin pitkästi ihailemistani maailman huipuista, mutta voisin luetella Eila Ronkosen lisäksi muitakin Ruokolahden Rajun Äitsaaren osaston urheilijoita, joita katsoin ylöspäin. Nämä esikuvat innostivat minua syrjäkylän poikaa harjoittelemaan ja kilpailemaan yleisurheilussa ja hiihdossa vailla ohjausta ja valmennusta. Tänään meillä Lappeenrannassa on tarjota esikuviksi lapsille ja nuorille valtakuntamme huippuja useissa lajeissa. Oma rakas Kissalaumamme vilisee menestyneitä taitavia koripalloilijoita. Omia junnujamme on noussut edustusjoukkueeseen tavoittelemaan aikuisten Suomen mestaruutta esimerkkinä nuori Lotta-Maj Lahtinen. A- ja B- tytöt mittelevät myös paremmuudesta SM-sarjoissaan.

Onko kaikki hyvin? Ei aivan kaikki. Niille tytöille, jotka ovat jo mukana, pitäisi taata jatkossakin parhaat mahdolliset olosuhteet ja valmentajat. Seura tarvitsee toimivan innovatiivisen johdon, joka osaa nähdä metsän puilta ja näin kehittää tasapuolisesti kaikkien joukkueiden toimintaolosuhteita. Jokainen joukkue tarvitsee kuitenkin omat puuhahenkilönsä oman joukkueensa asioista huolehtimiseen. Toimintaan tarvitaan tekemään työtä ilman lähisidonnaisuuksia myös niitä, joiden omat lapset tai lapsenlapset eivät harrasta koripalloa. Seuran kokous tulevana keskiviikkona on paras paikka ottaa vastuuta tyttöjemme harrastuksen tulevaisuudesta.

Entä ne lapset, jotka eivät urheile? Mikä on heidän liikkumattomuuden aiheuttama tulevaisuutensa? Heille pitäisi antaa mahdollisuus saada vaikutteita eri urheilulajeista vaikka katsomon kautta. Sinä aikuinen, joka luet tätä, mieti kenet Sinä voisit innostaa urheilemiseen ja liikuntaan vaikka Catzin katsomon kautta. Nainen tai tyttö voi olla myös pojan esikuvana. Kaikista ei tule huippuja. Ei minustakaan, mutta liikkuminen on pysynyt.

Masa

Kuva
Catz-toimisto, Savonkatu 3, 53100 Lappeenranta • puh. 050 552 2368 • toimisto(at)catz.fi
Kaakon Nettipalvelu Oy